OP-2it-B1 Kuinka valita oikea apuverbi italian kielessä

OP-4it-B1 verbien taivutteluharjoittelu on erityisesti suunniteltu B1-kokeeseen valmistautumista varten

avere o essere?

Essere- tai Avere-verbin valinta italian kielen aikamuotojen muodostamiseen

Italian kielessä apuverbin (ausiliare) valinta aikamuotojen muodostamiseen voi olla haastavaa aloittelijoille. Kuitenkin on olemassa joukko yleisiä periaatteita, jotka auttavat ymmärtämään tätä aihetta ja vähentämään virheitä.

Keskeiset apuverbit

Italiassa käytetään kahta apuverbiä aikamuotojen muodostamiseen: essere («olla») ja avere («omistaa»). Näitä käytetään yhdessä pääverbin partisiipin perfektin (participio passato) kanssa muodostaen monimutkaisia aikamuotoja, kuten passato prossimo ja trapassato prossimo.

Yleiset säännöt apuverbin valinnalle

Transitiiviset ja intransitiiviset verbit:

Transitiivisille verbeille, jotka ottavat suoran objektin (vastaavat kysymyksiin «mitä?» tai «ketä?»), käytetään yleensä apuverbiä avere.

Esimerkiksi:

• Ho mangiato la pizza. (Söin pizzan.)
• Hai visto il film? (Näitkö elokuvan?)

Intransitiivisille verbeille, joilla ei ole suoraa objektia, käytetään yleensä essere.

Esimerkiksi:

• Sono arrivato in tempo. (Saavuin ajoissa.)
• Siamo partiti alle nove. (Lähdimme yhdeksältä.)

Liike- ja tilanmuutosverbit:

Apuverbiä essere käytetään myös intransitiivisten verbien kanssa, jotka ilmaisevat liikettä (saapua, lähteä, nousta, pudota jne.) tai tilanmuutosta (syntyä, kuolla, tulla joksikin).

Esimerkiksi:

• Sono andato a casa. (Menin kotiin.)
• È nato ieri. (Hän syntyi eilen.)
• Siamo diventati amici. (Meistä tuli ystäviä.)

Refleksiiviverbit:

Kaikki refleksiiviverbit käyttävät apuverbiä essere. Nämä verbit päättyvät "-si" infinitiivissä ja ilmaisevat itselle suuntautuvan toiminnan.

Esimerkiksi:

• Mi sono svegliato presto. (Heräsin aikaisin.)
• Si è lavata le mani. (Hän pesi kätensä.)

Persoonattomat verbit:

Jotkin persoonattomat verbit, kuten säätilaa kuvaavat verbit (piovere – «sataa», nevicare – «sataa lunta»), voivat käyttää sekä avere että essere, riippuen kontekstista ja alueellisista eroista.

Esimerkiksi:

• Ha piovuto tutta la notte. (Satoi koko yön.)
• È nevicato molto. (Satoi paljon lunta.)

Poikkeukset ja erityistapaukset

Italian kielessä on useita poikkeuksia, joissa apuverbin valinta ei noudata yleisiä sääntöjä. Joillakin intransitiivisilla verbeillä käytetään avere perinteen tai merkityksen vuoksi, kun ne ilmaisevat tilaa eikä toimintaa.

Esimerkiksi verbi camminare («kävellä»), joka käyttää avere:

• Ho camminato per due ore. (Kävelin kaksi tuntia.)

Lopuksi

Oikean apuverbin valinta italian kielessä edellyttää verbin luonteen (transitiivinen vai intransitiivinen), merkityksen (liike, tila, refleksiivisyys) ja mahdollisten poikkeusten huomioimista. Harjoittelu ja erityispiirteiden muistaminen auttavat hahmottamaan asiaa paremmin.